Kulttuurien törmäystä :-)

On ollut pieni tauko blogissa ja ihmiset ovat jo kyselleet, että tuleeko jatkoa. Toki! Tästä tulee... Olen ihan yllättynyt suosiosta :-)

Oli syntymäpäiväni! Aamulla heräsin perheen lauluun ja halauksiin/onnentoivotuksiin. Lahjaksi sain kymmenen korkealaatuista T-paitaa!!! Se osui oikein nappiin!

Vaikka olen jo vuodesta 2001 lähtien asunut Suomessa, en ole vieläkään tottunut siihen, ettei yllätysvieraita saapuu synttäriiltana käymään. Aina odotan, että joku yllättää oven takana. Minusta tuntuu, että Virossa on ihan eri merkitys synttäreillä. Siitä kertoo ehkä hyvin se, että kotiseurakuntani, Kehran seurakunta, lähettää AINA jäsenille syntymäpäiväkortin tai jos on paikan päällä, se annettaan koko seurakunnan edessä. Suomessa taas tuntuu, että joskus ei edes päiväsankari muistaa merkkipäivää :-)
Opin asian kantapään kautta tieteenkin. Laitoin joskus vuosia sitten srk:lle avoimen kutsun, että meillä on pannu kuumana ja kaikki ovat tervetulleita. Varasimme ruokaa noin 40 ihmiselle. Saatte arvata, kuinka monta tuli ja miten kauan me söimme synttärijämiä :-).

Mietin, että onko kysymys ainoastaan toisenlaisesta tavasta, vai onko kysymys jostakin syvemmästä. Kulttuuriantropologiaopintoni eivät riitä tekemään mitään perusteellista analyysia, mutta täytyy todeta, että ihmisten kehuminen ihan vaan siitä syystä, että hän on olemassa, ei ole kovin suomalaista.

Mielestäni syntymäpäivä on hyvä mahdollisuus kehua ihmistä siitä, että hän on olemassa. Ei mitään muuta syytä. Synttäreillähän me juhlimme sitä, että ihminen tuli olemassaolevaksi :-). Ei sitä, että hän on jotain saavuttanut, esim. lähtöjuhlat työpaikan vaihtuessa tai Idols kilpailun voitto. Juhlimme sen takia, mitä ihminen on, eikä sitä, mitä hän on saanut aikaan.

Itse asiassa, olen ymmärtänyt, että maaseudulla Suomessa on asia toisin. Siellä eivät muutenkaan ihmiset ole niin yksinäisiä, kun täällä melkein miljoonan ihmisen joukossa. Olisiko tämä sitten oikeasti ruuhka-suomen ongelma, jossa ystävyys ei voi syntyä elämän hektisyyden takia?

Itse an aio luopua tästä tavasta ja odotan aina 31.3. Sen verran olen kuitenkin pääkaupunkiseutulaistunut, että kannattaa soittaa etukäteen ... :-)