keskiviikko 16. huhtikuuta 2008

METAVISTA ???

Niinpä niin, mitä tarkoittaa tämä salaperäinen metavista? Tämän asian ympärillä ollaan oltu koolla kolme päivää. Mikä se siis on? Näin tästä on kirjoitettu:

The core narrative of Christianity, the book that conveys it (the Bible) and the institution of the church have been marginalised by the development of modernity and post-modernity.
Strangely post-modernity created an opportunity for religious thinking and experience to re-enter many lives. Yet post-modernity is not an adequate framework for thinking about life. There is therefore an opportunity for Christians to imagine what comes after and to prepare the church for a new engagement of mission with western culture. The church, through a creative
missionary imagination, can re-define western cultural life. This sketches what such an approach might look like.


Eli, tällä Lissabonissa ollaan pyritty toisaalta tajuamaan sitä, missä kulttuurissa ja kontekstissa me oikein elämme ja miten Raamatun kertomusta voisi kertoa ymmärrettävällä tavalla tämän päivän ihmiselle. Ja vielä tärkeämpi - miten olla valmiina tulevaan, ettei taas pudottaisi tyhjiöön ...
Meitä on täällä viitisenkymmentä edustettuna eri kirkkokunnista. Keskeinen ajatus on tuoda "ajattelijat" (lue teoloogit) ja "tekijät" (lue seurakuntaistuttajat) samaan pöydän äärelle.

Eilen illalla keskustelimme paljon siitä minkälaisessa tyhjiössä itse asiassa suuri osa pastoreista elää - kirkkokunnasta riippumatta. On vaikea tajuta, missä mennään. Pyrimme paikantamaan erilaisten kertomusten ja kokemusten kautta, missä vaiheessa mopo on karannut käsistä.

Tänään ilta huipentui siihen, kun mukana olleet kolme katolilaista isää kertoivat karismaattisesta herätyksestä katolisen kirkon sisällä ja sitten tapahtui jotain ... he kyynel silmissä pyysivät anteeksi protestantti-veljiltä ja sisarilta asioita, mitkä eivät tee kunniaa katolisen kirkon historialle (heidän mukaan). Oli todella liikuttava hetki ja varmaan salissa ei ollut yhtään kuivaa silmäparia. Oli käsinkoskettava Pyhän Hengen läsnäolo.

Ja tässä muutama kuva:

Ravintolan partsilta ...

Audotorio

Se on sittenkin olemassa ... :-)

Isä Corrado kertomassa katolilaisten tilanteesta Euroopassa

Hotelli-ikkunasta voi ihailla Atlantin valtamerta.

Eurochurchin pääpuhuja Allan Roxburgh (vasemmalla) ja Helge Hollerud Norjan vapaasta luterilaisesta kirkosta.

Tässä kuvassa on Eurochuchin koollekutsuja Martin Robinson(vasemmalla), hänen sihteerinsä ja paikallinen ylistyksenjohtaja.

JA NYT HUOM, OLI IHAN PAKKO LAITTAA TÄNNE MUUTAMA KUVA PORTUGALILAISISTA JÄLKKÄREISTÄ ...

Ti. lounas ...

Ti. illallinen


Ke. lounas

Ke. illallinen

Oisko tullut muutama kilo lisää ...

maanantai 14. huhtikuuta 2008

Eurochurch verkoston konsultaatiossa Lissabonissa



Pitkästä aikaa on taas aikaa kirjoittaa tänne jotain ...
Lensin tänään Lissaboniin. Elämäni ensimmäinen rantalomareissu ... no ei oikeastaan. Kolmen päivän aikana kokoontuvat täällä Euroopan eri maista seurakuntaistuttajat ja teologit pohtimaan, miten seurakunta voisi entistä paremmin toteuttaa tehtävänsä Euroopassa. Osallistujia on melkein kaikista kirkkokunnista. Toiminta on DAWN seurakuntakasvuliikkeen jatkumo. Huomena saan ehkä muutaman kuvankin tänne.

keskiviikko 19. joulukuuta 2007

Kommentti Tommi Karjalaisen kirjoitukseen

Tommin kirjoituksen lukemiseksi klikkaa otsikolla. Kyllä uutta keskustelukulttuuria kaivataan: rakentavaa ja eteenpäinvievää. Itse en huomannut raikuvia aplodeja kokouksessa, ehkä olin liian jännittynyt :-). Mutta hienoa jos näin on. Onhan myös uusi SVN:n toiminnanjohtaja Tommi Koivunen ottanut "avoimestirehellisestikeskustelevan" linjan ja mä tykkään siitä.
Minun tavoite oli tuoda kokouksessa esille nuoren seurakunan ääni jossa vain noin 1/3 ihmisistä ovat vapaakirkollisisa taustaltaan. Meillä kutsu: "maksan kotikirkkoni velkaa" ei välttämättä saa aikaan mitään reaktiota ihmisissä. Vapaakirkon täytyy uudelleen löytää sen perusolemus ja identiteetti, jotta uudet (seurakunnattomat) ihmiset voisivat siihen samastua. Muuten se ei yksinkertaisesti toimi.
Eiku kissa pöydälle!

perjantai 14. joulukuuta 2007

Hän on poissa ...

Sain suruviestin kotimaastani. Suomessakin tunnetun bluegrass bändin Robirohin viulunsoittaja ja laulaja Tarmo Vardja kuoli auto-onnettomuudessa lauantaina. Leipätyötä hän teki Viron radion symfoniaorkesterin ykkosviulistina.
Tarmo on yksi näistä ihmisistä, joka on tehnyt minuun vaikutuksen, vaikka en voi sanoa, että olisimme olleet ystäviä. Tai itse asiassa aika moni kanssani voisi varmaan sanoa, että hän oli ystäväni vaikka emme sen kummemmin tunteneet. Hän oli mies, joka näki ihmisiä ympärillä ja jonka elämäntapa oli toisia rohkaiseva.
Parhaiten muistan sen, kun hän auttoi minua Suomeen muutossa, kun olin aloittamassa opiskeluani Santalassa. Hiace oli varmaan nähnyt monta omistajaa ja monta nuoruutta ennen tätä keikkaa, mutta kaverin asenne oli se, että kunhan valtakunta mene eteenpäin.
Yksi Tarmon lempilauseita oli: "Ajatelkaa minkalainen etukoikeus se on, että juuri me olemme tässä ajassa yhdessä täällä maan päällä! Kiitos Tarmo sulle, että olit kanssamme tämän sinulle annetun ajan!



Kuvassa: Robirohi, Tarmo toinen vasemmalta

torstai 1. marraskuuta 2007

Viikon päästä GLS 2007 - Bill Hybels itse paikalla!

Tämän vuoden GLS:n avaa pastori Bill Hybels, joka saapuu Suomeen pitämään avausluentonsa ”Näky jonka takia kannattaisi kuolla” livenä. Muutoin konferenssi toteutetaan videokonferenssina ja luentojen antia syvennytään pohtimaan suomalaisten juontajien myötä.

Puhujakaarti on oman alansa kansainvälistä huippua: Michael Porter, kilpailustrategian ykkösnimi; John Ortberg, kirjailija-pastori; Richard Curtis, elokuvakäsikirjoittaja Mr Beanin ja Notting Hill’in takaa; Carly Fiorina, Hewlett-Packardin entinen pääjohtaja; Marcus Buckingham, vahvuusvallankumouksen aloittaja, Colin Powell, entinen ulkoministeri ja esikuntapäällikkö.

Odotan innolla konferenssia. Olen kyllä luennot kerran jo Chicagossa livenä kuullut, ja ehkä juuri siitä syystä odotan. Erityisen iloinen olen siitä, että Virosta on tulossa yli 60 osallistujaa! Kuvassa puhuu Bill Hybels kansainvälisille GLS järjestäjille järjestetyllä vastaanotolla Chicagossa elokuussa 2007.

maanantai 15. lokakuuta 2007

Hillsong tiimi haastoi Tallinnassa!

Viikonloppuna oli mahdollisuus osallistua Hillsongin Grace konferenssiin Tallinnassa.
Hillsong on seurakunta, joka sai alkunsa 1983. Tämä alunperin 45-jäseninen seurakunta on tänään Australian historian suurin seurakunta. Joka viikko käy jumalanpalveluksissa noin 19 000 ihmistä. Lisäksi Sydneylle on Hillsong aloittanut toimintaa myös Euroopassa. Seurakuntia on Lontoossa, Pariisissa ja Kiievissä.
Maailmalla seurakunta tunnetaan ylistysmusiikista. Hillsong Musicin julkaisemia lauluja lauletaan maailmanlaajuisesti. Alkaen 1992 on Hillsongin seurakunta julkaisut runsaat 40 ylistyslevyä Darlene Zschechin johdolla.

Tallinnassa esiintynyt bändin kokoonpanu oli seuraava:
Ian Fisher- basso
Lucy Fisher- laulu, ylistyksen johto
Kylie Fisher - laulu
Andrew Tennicoff - kitara
Adrian Lewis - kitara
Steven Kemsley - rummut
Matua Minhinnick - laulu
Henri Peipman - koskettimet

Ian Fisher toi opetuksessa esille näkökulmia seurakunnasta ja sen mahdollisuuksista. varsinainen aihe oli ilmapiirin merkityksestä ja sen luomisesta seurakunnassa. Hänen asenteensa ja ajattelutapansa oli tuttua sekä Willow Creek seurakunnan johtajilta (Bill Hybels) että Holy Trinity Brompton seurakunnan ihmisiltä (Sandy Millar, Nicky Gumbel).
Tietynlainen asenne ja ennakkoluulottomuus tuntuu olevan samanlainen kaikissa niissä kasvavissa seurakunnissa.

Minulle ehkä viikonlopun paras anti oli se, kun huomasin illalla olevansa Hillsong tiimin kanssa samassa hotellissa. Aulabaarissa tuli vietetty ilta heidän kanssa ihan pikkutunneille asti. Oli hieno tutustua Ian Fisheriin henkilökohtaisesti ja kuulla hänen ajatuksia Euroopan tilanteesta, ylistyksestä, johtamisesta jne. Alhaalla kuva hotellin aulabaarista, jonka otti Nyyssösen Tuomo. Vasemmalla Ian Fisher ja keskellä Hillsong tiimin yksi kitarasoittajista.


tiistai 2. lokakuuta 2007

Pitkästä aikaa

Tästä on kauan, kun viimeksi tänne jotain kirjoitin. Ei vaan ole irtonut aikaa siihen. Mutta nyt kirjoitan. Moni on kysynyt, että minkalaista teillä seurakunnassa on. Parhaan kuvan varmaan saa tulemalla paikan päälle, mutta tässä hieman insightia. Ystäväni Alland Parman kävi kylässä ja otti muutamia kuvia myös seurakunnastamme.

Henkilökunnan sisäänkäynti Albergan kartanolla, jossa on seurakuntamme toimisto ja järjestetään myös suuri osa toiminnasta.

Tässä olen meidän pikkusalin, eli kartanon "vanhan keittiön" ovella.

Tässä toimistomme, mikä on suurempi, kuin miltä näyttää.

Tässä pääsisäänkäynti. Jumalanpalveluksia järjestämme kamarisalissa sunnuntaisin klo 16 ja 18. Käviämäärä on jatkuvasti noussut ja siksi päätyimme tässä vaiheessa kahteen jumalanpalvelukseen. Kerralla saliin mahtuu noin 70-80 aikuista. Toivomme, että kahden kokouksen käytäntö suo meille tilaratkaisun kevääseen asti.


Yleensä en ole musiikkivastuussa, mutta tällä kertaa ei ollut ketään muut, niin piti se sitten hoitaa. ei muuta kun 12-kielinen Takamine niin vireen, kuin mahdollista ... Vasemmalla on vaimoni Jana ja oikealla hyvä ystäväni Egon "vaimonsa" kanssa.


Olohuonessamme, eli kokoussalissa on usein myös sohvakalusto, jossa talk show tyyliin haastatellaan ihmisiä. Meidän versio perinteisestä "todistuksesta"


Saarna. Aiheena oli "Jeesus tuli ihmiseksi - tule sinäkin".

Lopussa Alfa-tiimi tuli lavalle kantaen kylttiä siitä, miksi itsekukin niistä on mukana Alfassa. Alfa-kurssi on osoittautunut seurakunnassamme erittäin hedelmälliseksi työvälineeksi.