Taas on lupauksien aika - eli eduskuntavaalit. Aika kulunut otsikko varmaan. On aika jännä katsoa, miten kaikissa lehdissä käydään kuumaa vaalikeskustelua toisella sivulla ja toisella taas sanotaan suorat sanat: Mikään ei tule muuttumaan. Kaikki lupaukset ja radikaalit muutokset kaatuvat kompromisseihin hallitusneuvotteluissa, eli salkkuja jakaessa.
Ainakin lupaukset eivät ole tässä maassa yhtä utooppisia, kun kotimaassani. Siellä luvattaan kirjaimmellisesti mitä vaan, kunhan saadan paikka parlamentissa.
Aina vaalien aikana postilaatikkoni täyttyy tuttujen ehdokkaiden posteista. "Jos koet, että haluat äänestää minua, kerro seurakunnallesikin, ketä pitäisi äänestää.:-)" Sellaiset viestit saavat aina kysymään, että mikä on roolini pastorina vaalien aikana. Pitäisikö minun näkyvästi asettua jonkun taakse ja sanoa, että "seuratkaa minua"?
Seurakunnassamme on ainakin viiden puolueen jäseniä. Itse olen puolueton. Ja päättänyt pysyä sellaisena, ainakin niin pitkään, kun joskus itse mahdollisesti johonkin ehdolla olen. Miksikö? Uskon siihen, että minun asemassani poliittinen aktiivisuus ei tarkoittaa välttämättä sitoutumista puoluepoliitiikkaan vaan ennenkaikkea seurakuntalaisten rohkaisemista olemaan sosiaalisesti ja poliittisesti aktiivisia. Vaikuttamaan omassa puoluessa tai ilman puoluetta. Ottamaan vastuuta maailmasta jossa elämme ja toimimaan oman elinympäristön parhaaksi (niin kuin Raamattu opettaa). Tämmöistä haluan elää todeksi...
torstai 15. maaliskuuta 2007
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti